Valistusajan merkittävä filosofi Immanuel Kant (1724-1804) vieroksui demokratiaa liberaalista näkökulmasta enemmistön mielivaltana
Otsikon perusteella saatatte ehkä luulla, että kannattaisin diktatuuria tai etten ymmärtäisi demokratian olevan puutteellinen muiden vielä puutteellisempien järjestelmien joukossa. Joku saattaa myös luulla, että olen innostunut Winston Churchillin kommentista "Paras argumentti demokratiaa vastaan on 5 minuutin keskustelu keskivertoäänestäjän kanssa", jonka allekirjoitan. Näkökulmani on ennen kaikkea se, että demokratiaa on erilaista, eikä sen missään tapauksessa kuulu olla muuta kuin pelkkä väline.
Luin äskettäin erään tuoreen kirjoituksen, joka ylisti tasapuolisesti vaalityöntekijöitä kansanvallan "sankareina". Tekstistä sai kuvan, että demokratia ja kaikki kansalaistoiminta sen ympärillä olisi arvokas päämäärä itsessään. Mainittu ajattelutapa on hälyttävä esimerkki länsimaisen arvomaailman rappiosta. Uuden länsimaisen ajattelun syntyaikoina 1700-luvun lopulla demokratia ei tarkoittanut nykyistä enemmistön mielivaltaa, vaan perustuslaillista vapauden turvaamista. Demokratia oli väline, ja vapaus päämäärä. Ihanteena oli tarjota ihmisille paljon nykyistä enemmän vapauksia, joihin muilla ei ollut oikeutta puuttua edes kansanenemmistöllä.
Käytännössä alkuperäinen perustuslaillinen demokratia toimi niin, että jos halusit pyörittää ravintolaa, sinulla oli oikeus sallia asiakkaiden polttaa sisätiloissa. Jos halusit kirjoitella anonyymisti keskustelupalstoille tai esittää kiistanalaisia mielipiteitä, tämän oikeuden rajoittaminen demokraattisesti ei tullut kysymykseenkään. Se oli ainoastaan palveluntarjoajan harkinnan varassa. Suomessa ei valitettavasti koskaan keskustella siitä, mistä asioista kansanenemmistöllä tulisi ylipäätään olla oikeus päättää yksilöiden puolesta. Demokratiasta on tullut vain kaunis sana, joka ei enää tarkoita mitään (hyvää).
Vaaleissa ei itsessään ole mitään muuta hienoa kuin kaunis ajatus yhteiskunnan muuttamisesta. Oikeastaan suosikkiehdokaskin on vain pelkkä väline. Kaikki siihen liittyvä kampanjatyö, kuten ohikulkijoiden syöttäminen ja juottaminen vaaliteltalla äänten toivossa on vain kauaskantoista tarkoituksenmukaista toimintaa. Älkää ymmärtäkö tätä väärin kritiikiksi demokraattiseen toimintaan osallistuville. Kaikki hyvää kuin huonoakin kehitystä vaativat ihmiset ovat tavallaan joutuneet sopeutumaan vallitsevaan valtiojohtoiseen järjestelmään pyrkiessään tavoitteisiinsa.
Paisunut poliittinen koneisto ja vaalityö ovat vain esimerkki yhteiskunnallisten resurssien haaskaamisesta. Ne eivät tuota yhteiskuntaan mitään arvoa itsessään, eikä niitä siksi voi pitää yhtäläisesti arvostettavana. Itse arvostan vain niitä vaalityöläisiä, jotka tekevät työtä markkinatalouden ja yksilönvapauden edistämiseksi. Muut ovat aivan turhia, ja jopa vaarallisia. Vaaleihin ja politiikkaan, siis valtiollisen ylivallan havitteluun palaa suunnattomasti rahaa. Koska valtio rajoittaa ihmisiä ja vie heiltä rahaa päättääkseen uudelleenjaosta enemmistön mielivallalla, yksityisten ihmisten täytyy jo omien etujensa tähden uhrata varoja politiikkaan - itsensä puolustamiseksi. Lisäksi poliittista koneistoa ja valtiojohtoisuutta pidetään yllä veronmaksajien rahoilla. Kaikki nämä resurssit ovat pois oikeasti lisäarvoa tuottavasta toiminnasta, tutkimuksesta, hyväntekeväisyydestä ja tuotannosta.
Jos liberaalissa valtiossa ihmisillä olisi niin paljon valtaa omasta elämästään, ettei valtio voisi tarjota sääntelevällä lainsäädännöllään etuoikeuksia, saattaisi kiinnostus ja energia poliittiseen vaikuttamiseenkin ohjautua yhä enemmän "oikeaan" elämään ja arkisempiin ongelmiin.
Hyvä kirjoitus!
VastaaPoistaOn totta, että demokratia ei ole toivottava yhteiskunnallinen järjestelmä silloin, kun yhteiskunnassa vallitsee yleinen moraalinen alennustila.
Käytännössä tällöin mennään usein siihen, että jokainen pyrkii eturyhmänsä ja edustajansa kautta kuppaamaan mahdollisimman paljon valtiota.
Olen itsekin viimeaikoina kuullut yhden puheen, jossa demokratiaa pidettiin itsetarkoituksena. Puheen sanoma oli se, että kaikki "paha" häviää, kun saamme demokratian kunnolla toimimaan.
Ikävä kyllä demokratia yhdistettynä alhaiseen moraaliin ja heikkoon kansalaisten keskenäiseen verkottumisasteeseen EI TODELLAKAAN hävitä kaikkea "pahaa" - päinvastoin.
SUMMA SUMMARUM
Demokratia voi olla hyvä yhteiskunnan hallintomuoto, jos kansalaisten vertaisverkottumisaste on korkea ja moraali korkea.
Demokratia pelkästään, per se, ei ole vastaus yhtään mihinkään.
"Uuden länsimaisen ajattelun syntyaikoina 1700-luvun lopulla[..]"
VastaaPoistaMiten perustelet sen että "uusi länsimainen ajattelu" olisi syntynyt 1700-luvun lopulla? Minusta uusi länsimainen ajattelu syntyi jo paljon aikaisemmin.
"[..]demokratia ei tarkoittanut nykyistä enemmistön mielivaltaa, vaan perustuslaillista vapauden turvaamista."
Perustuuko tämä näkemys alkuperäislähteisiin tai niistä tehtyyn oikeaan tutkimukseen -vai onko kyseessä vain oma heittosi? Oman näkemykseni mukaan näin totalisoivaa tulkintaa edes 1700-luvun ajattelusta ei voi mitenkään tehdä, jollei sitten suljeta pois suurta osaa valistusajattelusta.
"Demokratia oli väline, ja vapaus päämäärä."
Demokratia on sellainen väline, joka mahdollistaa erilaisten arvokäsitteiden ja päämäärien sopuisan rinnakkaiselon. Demokraattisen proseduurin ansiosta mikään yksittäinen näkemys ei pääse liiaksi dominoimaan.
"Ihanteena oli tarjota ihmisille paljon nykyistä enemmän vapauksia, joihin muilla ei ollut oikeutta puuttua edes kansanenemmistöllä."
Viittaako "nykyistä enemmän vapauksia" tilanteeseen nyt vai tilanteeseen 1700-luvulla? Ihmiset ovat nykyään vapaampia kuin ennen, vaikka asiaa tulkittaisiin ahtaasti vain negatiivisen yksilönvapauden näkökulmasta. Mutta miksi asiaa olisi tutkittava negatiivisen yksilönvapauden näkökulmasta? Jos vapauden käsite otetaan annettuna, eikä sitä problematisoida tai avata diskursiivisesti, kysymys ei ole mistään demokratiasta vaan perustuslaillisesta totalitarismista.
Siispä sinun glorifioimasi "alkuperäinen" demokratia ei oikeastaan edes ollut demokratiaa. Aidossa demokratiassa myös arvokäsitteet ja niiden sisältö ovat keskustelun kohteena. Negatiivinen yksilönvapaus kun ei ole mikään "neutraali lähtökohta", vaan pikemminkin tiettyjen tuotantosuhteiden ja luokkarakenteen ideologinen ilmiasu tai heijastuma, kuten Marx jo 1800-luvulla osoitti: Porvariston yhteiskuntafilosofia on lopulta vain vallitsevan kapitalistisen riiston ideologista oikeuttamista.
Jos demokratia tarkoittaa kansan valtaa, niin miksi kansan pitäisi hyväksyä taloudellisen eliitin hyväksi toimiva järjestys? Vahva perustuslaillisuus onkin de facto oligarkiaa. Demokratiaan kuuluu ajatus yhteiskunnan muuttamisesta.
Kun sivilisaatio on kehittynyt, yhteiskunnallinen toimintakin on muuttunut aiempaa reflektiivisemmäksi. Nykyään ihmiset kykenevät kyseenalaistamaan sellaisia asioita, jotka aiemmin ehkä otettiin annettuina. Tämän takia myös demokratia näyttää nyt hyvin erilaiselta kuin vuosisatoja sitten. Voisi sanoa että demokratia on demokratisoitunut, kun nykyään äänioikeus kuuluu kaikille ja kaikilla on myös mahdollisuudet osallistua politiikkaan ja tehdä päätöksiä.
Eikä päätöksiä enää tehdä vain tietyn suppean ihmisryhmän eduksi.
Sanoin, että "uusi länsimainen ajattelu" viitaten moderniin länsimaiseen ajatteluun. Olen samaa mieltä, että länsimaisen ajattelun identiteetti alkoi erottumaan muista jo paljon aikaisemmin. Tuolloin ei vielä ollut selkeää liberaalia poliittista ajattelua, mikä on ymmärrettävää silloiseen kulttuuriin ja ihmiskunnan kulttuurievolutiiviseen tilaan nähden.
PoistaLiberaalit valistusajattelijat, kuten Immnuel Kant ja myös merkittävät yhdysvaltalaiset perustajaisät näkivät demokratian enemmistön mielivaltana, minkä takia he kannattivat erilaista variaatiota demokratiasta, perustuslaillista tasavaltalaisuutta. Nykyään ehkä puhutaan liberaalidemokratiasta, mutta se sana on kokenut kovan inflaation kuten liberalismikin. Monet valistusajattelijoista eivät olleet liberaaleja sanan klassisessa merkityksessään.
Demokratia ei mahdollista eri arvokäsitteiden ja päämäärien rinnakkaiseloa yhtä hyvin kuin liberaali tasavaltalaisuus. Oikeastaan mitä enemmän kollektivismia demokratiaan sovelletaan, sitä enemmän intressit ajautuvat ristiriitoihin. Liberaaleista valistusajattelijoista huolimatta heidän ajatuksensa eivät täysin lyöneet konservatismia. Kuten olemme joskus keskustelleet, erilaisten laadullisten vapauksien määrää on mahdotonta mitata. Taloudellisesti ihmiset alkavat nykyään olemaan vähemmän vapaita mm. verotuksen ja monen laisen sääntelyn suhteen. Toisaalta aikoina, kun verotus oli matala, eikä keskuspankkeja yms. etujärjestöpolitiikkaa ollut niin paljon, yhteiskunnassa olisi konservatiivisempi spontaani yhtenäiskulttuuri ja myös ihan lainsäädännöllisestikin. Myös vertailtavat paikat ratkaisevat, mutta esim. Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa julkisen sektorin koko on melkein moninkertaistunut.
Pointtisi muuttaminen relevantiksi vaatii vasta esittämääsi vapauskäsityksen kyseenalaistamista ja vapauden muuttamista erilaiseksi orjuuden muodoksi. Se ei taas ole relevanttia. Älä lue Marxia kuin Raamattua, oikeasti. Marxilaista luokkateoriaasi vastaan voisin esittää vaikkapa itävaltalaisen luokkateorian, jossa ratkaisevaa on suhde valtioon. Esim. Suomessa valtion kanssa hyvissä väleissä olevat liikemiehet, poliitikot, virkamiehet, jotkut maanviljelijät ja tiettyjen alojen duunarit nauttivat turvatusta asemasta ja eduista suhteessa esim. yksityisiin yrittäjiin ja muihin, jotka eivät ole niin läheisessä suhteessa valtion kanssa. Nämä käsitykset eivät ole absoluuttisia, vaan tavallaan eri värisiä laseja, joilla maailma näyttää erilaiselta. Siksi niistä pitäisikin keskustella omatoimisesti nykyajan valossa arkisin esimerkein ja ylipäätään loogisesti. Pelkkä Marxin kopiopastaaminen ei aja tehtävää varsinkaan kun ottaa huomioon talouden realiteetit: elintason nousu on kapitalistisen tuotannon kehittymisen ansiota. Jos kapitalistinen työnjako estetään, se olisi käytännössä pidemmän päälle myös muidenkin kuin kapitalistien intressien vastaista. Tosin tästä aiheesta keskusteleminen vaatii laajaa tuotannon talousteorian käsittelemistä. Sosiologiasta ei ole ratkaisevasti apua.
Toisin sanoen yhteikuntajärjestys, jossa ihmiset ovat vapaita käymään kauppaa ei ole ennalta suunniteltu tai taipuvainen lisäämään vain minkään yksittäisen intressiryhmän etuja. Etujen rajamainen intressiryhmälle vaatii aina suunnittelua ja sääntelyä.
"Pointtisi muuttaminen relevantiksi vaatii vasta esittämääsi vapauskäsityksen kyseenalaistamista ja vapauden muuttamista erilaiseksi orjuuden muodoksi. Se ei taas ole relevanttia."
VastaaPoistaMinusta tämä vaikuttaa non sequitur -argumentilta. Tai sitten en vain hahmota päättelyäsi.
Tunnut ajattelevan liberalismia ja sosialismia hyvin binaarisella tavalla. Asia on kuitenkin niin, että jos kapitalistisessa yhteiskunnassa on joitakin harvoja sosialistisia elementtejä, niin se ei vielä kangista yhteiskunnan toimintaa sinänsä.
Marx painotti toisaalta aika paljon myös kapitalismin edistyksellistä puolta: Yhtäältä ihmisille syntyy uusia "keinotekoisia" ja elämää rikastuttavia tarpeita ja toisaalta markkinamekanismi takaa myös tuotantoprosessin tehokkuuden. Elintaso todella nousee.
Totta kai asioita voi tarkastella monesta eri näkökulmasta. Minusta marxilainen luokkateoria ei näytä olevan mitenkään erityisen pahasti ristiriidassa itävaltalaisen luokkateorian kanssa,m kyse on tosiaan vain näkökulmaerosta.
Olen itse käytännön tasolla vähän liberaalimpi kuin teoreettisemmat pointtini antavat ymmärtää. Kannatan esimerkiksi "kapitalistista työnjakoa" siinä mielessä, että mielestäni vaikkapa taksiliikenteen voisi vapauttaa kilpailulle tai alkoholijuomien myynti- ja anniskelurajoituksia laskea.
Miksi keskioluen anniskelun pitäisi vaatia mitään erityisiä lupia tai koulutusta? Kyllähän jokainen osaa kaataa olutta tuoppiin muutenkin.
Mitä taas enemmän "arvoliberalistisiin" näkökulmiin tulee, niin esimerkiksi prostituution ja mietojen huumeiden suhteen pidän Hollannin mallia suomalaista parempana. Minulle tällaiset asiat ovat lopulta hyvin tilannekohtaisia.
Joskus tuntuu että sinulla asioiden käsittely pysyy hyvin teoreettisella tasolla, etkä kovin usein puutu mihinkään konkreettiseen ja tarkemmin rajattuun ilmiöön.
Valistusajan klassiset liberaalit jakoivat negatiivisen vapauskäsityksen. Muut epäloogisemmat vapauskäsitykset tulivat muotiin myöhemmin. Sen takia esim. demokratian ja vapauden käsitteiden avaaminen diskursiivisesti itse klassisen liberalismin kultakauden osalta ei tuo mitään uutta. Ja ei tietenkään valistusajan liberaalien demokratia ollut nykyistä demokratiaa, koska aivan erikseen avasin eri käsitteet perustuslaillisen tasavaltalaisuudelle ja kollektivistiselle mielivallalle. Ja kun loogisesti ajatellaan, niin vapauden ja orjuuden käsitteet saa kyllä valehdella itselleen aika hyvin, jos ihminen jotenkin voisi olla vapaampi enemmistön mielihaluille alisteisena kuin ilman tämän alistamisen hyväksymistä.
PoistaYksittäisissä tapauksissa markkinamekanismi ja omistusoikeus ovat "binaarisia" suhteessa auktoriteettiin. Tietysti tämäkin on vain yksi tapa hahmottaa yhteiskuntaa, mutta se on pätevin ja selittävin taloustieteellisestä ja myös liberaalin filosofian näkökulmasta. Joko omistus on palautettavissa erisnimiselle henkilölle tai henkilöille esim. osakkuudeksi TAI sitten se on valtiolla. Joko ihmiset voivat vapaasti sopia vaihdannasta ehtoineen TAI tietyt kohteet ja ehdot ovat kiellettyjä. Resurssien kohdistaminen voidaan järjestää vapaasti markkinoilla tai komennellen. Ratkaisevaa erillistä kolmatta tietä ei ole.
Se, miksi käsittelen usein näitä asioita melko abstraktisti on pyrkimys laajemman kokonaisuuden valaisemiseen. Uskon, että suurin voima yhteiskunnassa on aatteellinen viitekehys. Esim. ehdottomasti suurimmalla osalla ihmisistä on tietynlainen hyvinvointivaltion ideologia, jonka raameissa poliittisia päätöksiä käsitellään. Esim. YLE-vero vs. TV-maksu. Muista vaihtoehdoista ei käydä laajempaa keskustelua, koska laajaa valtiollista mediaa pidetään itsestäänselvyytenä sekä vasemmalle että "oikealla". Yksittäisillä poliittisilla päätöksillä on hankala muuttaa yhteiskuntaa tai edes taata näiden päätösten pysyvyyttä, ellei ideologia ole muuttunut. Alkon monopoli, korkeat päihdeverot ja muut rajoituksen näiden myynnissä tuskin tulevat muuttumaan niin kauan kuin meillä on ja meihin istutetaan koulun penkiltä lähtien hyvinvointivaltioideologiaa, jossa valtion rooli otetaan annettuna. Varsinkin hyvinvointivaltion termi on harhaanjohtava, koska kaikki valtiojohtoisuus ei edes tähtää hyvinvointiin. Silti erilaisten naurettavien rajoitusten annetaan mennä läpi, koska valtion rooliin on totuttu, eikä ihmisiä kiinnosta välttämättä seurata lopputuloksia. Hyvillä aikeilla perustellut poliittiset päätökset ja keskustelunavaukset ostavat kannattajilleen hyvää mieltä ja turvallisuudentunnetta. Erillisiksi päämääriksi on otettu yleisen taloudellisen hyvinvoinnin kasvun sijaan tämän kasvun rajoittaminen ja omaisuuden jakaminen, jotka ovat pidemmän päälle ristiriidassa jopa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien vaurastumisen kanssa.