Valtiojohtoisuus ei ole isänmaallista

Taas on se päivä vuodesta, jolloin voi sulkea silmänsä Suomen ongelmilta, suunnata katseensa muun maailman vielä suurempiin ongelmiin ja miettiä, että huonomminkin olisi voinut käydä.

Silti suomalaiset poliittiset ryhmät uskottelevat suomalaisten suhteellisen menestyksen olevan vain aktiivisen politiikan ja valtiojohtoisen sosiaalidemokratian ansiota. Tuotannon kehittyminen ja tämän yhteiskuntaa rikastuttava vaikutus ovat pääoman kasautumisen ja markkinatalouden ansiota. Yhtäkään yhteiskuntaa ei ole rikastettu verottamalla ja markkinoita vääristelemällä.

Monet ihmiset tuudittautuvat vielä vuosia vanhoihin saavutuksiin, Nokiaan, pisa-tuloksiin ilman käsitystä toimivan yhteiskunnan ideasta. Samalla valtio jatkaa velkaantumistaan hallitusten ollessa kyvyttömiä esittämään kestäviä ratkaisuja.

Laajan valtiovallan aikaansaama eturyhmäpolitikointi on tehnyt paikallisista ristiriidoista ja konflikteista yhteiskunnallisia kiistoja, jotka jakavat ja luokittelevat ihmisiä hyvin laajasti. Vallan keskittäminen on tuhoamassa oma-aloitteisuutta ja valinnanvapautta sekä oikeaa yhteisöllisyyttä.

Talvisodan henki ei syntynyt valtiojohtoisuuden ansiosta. Ihmiset kokivat yksilöinä, että heillä on myös yhdessä jotain puolustamisen arvoista. Minun on vaikea uskoa, että suomalaiset olisivat taistelleet totalitaarisia miehittäjiä vastaan voidakseen vain itse soveltaa heidän aatettaan lievässä määrin.

Nykyinen suomalainen isänmaallisuus on hieman sukua kansallisromanttiselle fasismille. Sen mukaan valtiollinen mielivalta ja vapauden rajoittaminen eivät itsessään ole pahasta. Vasta jos pakotteet ja rajoitteet tulevat ulkoisilta tahoilta, kuten Euroopan Unionilta, kyseessä on ongelma.

Liberaalin maalaisjärjen mukaan kaikki mielivalta on pahasta, olipa sen harjoittajana valtio, sen kansalainen tai joku ulkomainen taho. Tällainen ajattelutapa on yleisempää angloamerikkalaisessa kulttuurissa. Yhdysvaltalaisen perustajaisän Thomas Painen lainaus kuvaa tätä parhaiten: “On isänmaallista puolustaa kansaa valtionsa mielivallalta”

Suomalainen valtiojohtoinen mentaliteetti saattaa olla seurausta sodan jälkeisestä sosialidemokraattisesta rajoitusyhteiskunnasta yhdistettynä perinteiseen pakolliseen asevelvollisuuteen. Kuluneen vuoden aikana siirryttyäni reserviin minulla on tuoreessa muistissa maanpuolustusorganisaation yleisasenne ja rooli.

Sotilaan tehtävänä ei ole arvioida, onko isänmaa puolustamisen arvoinen. Myös mahdollisuus yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen politiikan kautta on sotilaalle rajoitettua. Sotilaat eivät ota kantaa. Toisin sanottuna heille isänmaa kiteytyy enemmänkin lippuun kuin arvoihin. Sotilas joutuu väistämättä ulkoistamaan ajatteluaan moralisista valinnoista valtiollisille johtajille. Tämä edellyttääkin sitä, että ammattisotilas kokee maassa harjoitettavan politiikan puolustamisen arvoiseksi aloittaessaan työnsä.

Sotilaskurista on hyötyä vain sotilasorganisaatiossa. Suomalaisten täytyisi oppia, että länsimainen yhteiskunta ei voi olla enää sotilasorganisaatio, jossa asiat koordinoidaan ylhäältä alas. Yhteiskunnallisesti ei ole varaa vaeltaa nollat taulussa valtionjohtoon luottaen. Tärkeämpää on huolehtia siitä, ettei valtiojohtoisuus aiheuta itsessään konfliktiristiriitoja ja tuhoa niitä arvokkaita asioita, joiden puolesta ihmiset ovat joskus taistelleet ja toivottavasti valmiita taistelemaan jatkossakin.

Rauhallista itsenäisyyspäivää kaikille!