Joulukuun aikana kauppojen tuulikaapeissa on havaittu
mainoksia valepukkipalveluista. Miksei kukaan ole puuttunut tähän
samalla innolla kuin valelääkäreihin? Eikö Suomen kaltaisessa valtiossa
joulupukkina esiintymisen kuuluisi olla Korvatunturin (lue: valtion)
myöntämän luvan varaista toimintaa? Pätevyyskriteerinä tulisi olla
vähintään teatterikorkeakoulututkinto. Kaikki muut olisivat halpoja
kopioita, huijareita, valepukkeja, joista kirjoiteltaisiin
valelääkäreiden tavoin iltapäivälehdissä. Jostain syystä näin ei
kuitenkaan ole.
Trollasin. Älkää nyt demari- ja kokoomuspoliitikot oikeasti lähtekö asettamaan mitään valtiollisia pätevyyskriteerejä joulupukeille, vaikka se teiltä onnistuisikin. Ihan oikeasti. Joulu on vain kerran vuodessa, ja kaikkia valepukkeja olisi suuren määrän takia aivan mahdotonta ottaa kiinni. Esim. terveysbisneksessä pyörii huomattavasti suuremmat rahat, jotka helpottavat järjestäytymistä ajamaan läpi teennäistä niukkuutta sekä kilpailun rajoittamista omien etujen maksimoimiseksi. Muutenkin sääntely on fasismia.
Kuukausi sitten otin
kantaa valelääkärikohuun. Väitteeni oli, että vain
sosialidemokraattisessa päiväkotivaltiossa voi olla valelääkäreitä.
Ajoin takaa sitä, että valtio on ottanut ihmisiltä vastuun ja
tuomiovallan valtuuttaa sekä estää ihmisiä harjoittamasta ammattiaan.
Kun byrokraattisesti vaaditaan tietyltä ammattikunnalta muodollista
tutkintoa, itseopiskelleet ovat valeammatinharjoittajia. Esitin
ajatuksen, että kaikki voisivat toimia missä ammatissa haluavat ja millä
tahansa nimikkeellä, mikäli joku luottaa heidän rehellisesti
todistamiinsa näyttöihin kyvyistään ja suorituksistaan. Tällöin myös
itseopiskellut henkilö voisi toimia lääkärinä, mikäli hän vakuuttaa
arvioivan tahon kyvyillään. Valtiolla tai sen valtuuttamalla taholla ei
tulisi olla monopolia mistään yleiskäsitteestä. Kenenkään ei siis
tietenkään olisi pakko mennä itseopiskelleen lääkärin hoidettavaksi,
mikäli vaatii lääkäriltään muodollista yliopistotutkintoa. Tutkinnon ja
sertifikaattien väärentäminen olisi kuitenkin rikollista ja tuomittavaa.
Jos
ihmisillä on vastuu tuomita valinnoillaan pätevät ja epäpätevät, he
voivat valita kilpailullisilta markkinoilta mielekkäämmän vaihtoehdon.
Entä jos ihmisten vastuu on ulkoistettu valtiolle? Mitä, jos yksittäinen
ihminen menettää luottamuksensa valtioon? Hänen täytyy odottaa
seuraaviin vaaleihin ja toivoa, että suurin osa muistakin kansalaisista
jakaisi hänen huolensa toisenlaisilla päättäjävalinnoilla. Vain näin voi
saada asiansa läpi valtiojohtoisessa yhteiskunnassa. Toki voi myös
poliittisena pakolaisena muuttaa maasta pois.
Hyvää joulua
ja toiveikasta uutta vuotta!
Julkisessa terveydenhuollossa pyörii iso raha. Myös hoitajat suojaavat tutkinto-kartelliaan - valehoitajista puhutaan myös. Mikä on muodollisen koulutuksen merkitys? Se että tietty testi pitää läpäistä, mutta koulutusmääriä ei saa kontrolloida, vaan yksityiset yliopistot
VastaaPoistaluuletko että esim. Usassa voi kuka vain toimia lääkärinä? Tai ilman tutkintoa ylipäätään jossakin? Montako asianajajaa usassa mahtaa olla ilman tutkintoa? Aivan, ei yhtään.
VastaaPoistaEn ole väittänyt Yhdysvalloista mitään. Se on yksi kollektivistinen sekatalousmaa siinä missä Suomikin. Kärsii valtiojohtoisuuden ongelmista ehkä jopa enemmän kuin Suomi.
VastaaPoistavoisitko nimetä jonkun maan Angolan lisäksi missä voi toimia ilman tutkintoa lääkärinä.
VastaaPoistaEn ole tutustunut siihen, missä kaikissa maissa voi toimia lääkärinä ilman tutkintoa, koska se on suomalaisena epärelevanttina.
VastaaPoistamiten niin epärelevanttia? Sinähän tekstissäsi annat ymmärtää että juuri suomalainen sosiaalidemokraattinen helvetti olisi poikkeuksellinen juuri siksi että täällä pitää lääkärillä olla tutkintopaperit.
VastaaPoistaLuulen ymmärtäneeni ajatuksesi, ja olen siitä periaatteessa samaa mieltä. Käytännön tasolla tulee kuitenkin erottaa petos, ja määritellä se. Minusta hyvä peruslähtökohta petoksen määrittelylle on se, että kaupan oleva (annettu/myyty) hyödyke (tuote/palvelu) vastaa niitä odotuksia, joita sillä väitetään olevan, ei ole tilastollisesti (suuressa käyttäjäryhmässä) totta ostajan tapauksessa.
VastaaPoistaKaikissa yhteiskunnissa on yleis- tai erityisvaarallisten hyödykkeiden käyttöä rajoitettu. Yleisimmin tunnettuja ovat huumaavat aineet. Monet lääkkeet ovat yleis- tai erityisvaarallisia. Lääkärillä on yhteiskunnan valtuutus antaa potilaalle näitä lääkkeitä. Lääkärin tutkinto on siis eräänlainen takuu sille, että keskimäärin annettu hoito tehoaa toivottuun vaivaan.
Jos kuka tahansa saa kirjoittaa mitä tahansa tajuntaa laajentavia kemikaaleja kenelle tahansa, yhteiskunta ei voi luottaa siihen, että ihmiset toimivat edes oman - saati muiden - edun mukaisesti. Yleensä taas ne, jotka aiheuttavat omilla toimillaan vaaraa muille, pyritään eristämään yhteiskunnan ulkopuolelle vankilaan.
On tietenkin selvää, että "yhteiskunnan etu" on hankala käsite. Minusta klassisen liberalismin mukaan yhteiskunnan etu tarkoittaa sitä, että vaaran (hengen/terveyden menetys) aiheuttaminen muille ei kuulu yksilönvapauteen.
Oma kokemukseni on, että Suomessa saa kaikenmaailman hoitoa horoskoopeista alkaen omiin vaivoihinsa ilman, että potilaan terveyttä tarvitsee vaarantaa lääketeollisuuden kehittämillä molekyyleillä, hormoneilla tai vastaavilla. Oman arvomaailmani mukaan, esimerkiksi kukaan ei voi allekirjoittaa vastuuvapautusta henkilölle, joka omalla toiminnallaan mahdollisesti aiheuttaa asiakkaan kuoleman. Hyvä käytännön esimerkki on benji-hyppy, jossa asiakas allekirjoittaa sopimuksen, että hänen mahdollisesti loukkaantuessa, järjestäjä ei ole vastuussa tapahtuneesta. Se on jo ihan maalaisjärjellä ajateltuna kestämätön puolustus hypyn järjestävän osapuolen saattamiseksi vahingonkorvauksen ulkopuolelle.
Kaikilla ihmisillä on vastuu teoistaan; niin lääkärillä kuin potilaallakin. Ei sitä ole tarkoituksenmukaista rajata jollain sinänsä hyvää tarkoittavalla sopimusvapaudella pois. Iso osa ihmisistä osaa kuolla pois omia aikojaan ilman, että kukaan heitä siihen taloudellista hyötyä hakien erityisesti oikein kannustaa.
Kaikki maat, joissa valtion sääntely liittyy suoraan tai epäsuoraan teennäisen niukkuuden ylläpitämiseen, ovat siinä melessä kategorisesti sosialistisia / sosiaalidemokraattisia.
VastaaPoistaKumitonttu:
Jos joku uskoo että vain muodollisen tutkinnon omaavat ihmiset ovat tarpeeksi päteviä kirjoittamaan reseptejä, luonnollisesti hakeutuu pyytämänä reseptejä näkemyksensä mukaan päteviltä ihmisiltä. Jos amatöörejä tapporeseptien kirjoittajia pelätään, niitä myös vältellään.
Yritän olla täsmällisempi tällä kertaa:
VastaaPoistaSaako mielestäsi kuka tahansa määrätä mitä tahansa lääkettä kenelle tahansa?
Liikutaan aika poikkeustapauksissa, mutta mietitään tätäkin:
VastaaPoistaJos valtiolle vielä kuuluisi vastuu rajata tiettyjä vaarallisia lääkkeitä kokonaan pois tai ainoastaan "päteville" lääkäreille, tällöin valtion täytyisi soveltaa kaikkein joustavinta mallia. Vaatimuksena ei täytyisi olla mikään muodollinen tutkinto, vaan juuri tiettyä lääkkeenanto-oikeutta varten tehty pätevyystesti. Laajojen pätevyystestien ongelmana olisi se, että kapeasti erikoistuneet itseopiskelleet lääkärit voisivat jäädä ilman oikeutta toimia edes niissä tehtävissä, joita he osaisivat tehdä. Muuten erilaiset sertifikaattifirmat hoitaisivat kykyjen arvioimisen ja ottaisivat todennäköisesti myös vastuun henkilöstön pätevyyden arvioimisesta. Valtion pätevyyskriteerit ovat sellaista yhteiskuntaa varten, jossa esim. kovat lääkkeet ja huumeet ovat kiellettyjä, ja varsinkin niiden käyttö "vääriin" tarkoituksiin on tarkoitus estää. Minkä tahansa lääkkeiden kirjoittaminen on siis verrattavissa huumeiden käytön sallimiseen. En arvojen puolesta vastusta yksilön oikeutta tehdä itselleen mitään, jos hän kantaa vastuun, eikä naapureita velvoiteta maksamaan hänen sairauskulujaan. Paikallishallinnon rooli korostuisi tässä: jos alueet ovat yksityisessä omistuksessa, esim. taloyhtiöt, asuinlähiömäiset osuuskunnat jne, ne voivat määrittää yhdessä oman politiikkansa suhteessa huumeisiin ja niihin verrattaviin vahvoihin lääkkeisiin. Ihmiset äänestävät jaloillaan. Huumeiden käyttö ei olisi lailla ehdottomasti kiellettyä, mutta käytännön puitteet joka tapauksessa olisivat varmasti kapeat ja rajatut.
Yhteiskunnassa, jossa valtiolla olisi vähäisin rooli, kuka tahansa voisi olla teoriassa oikeutettu määräämään kenelle tahansa mitä tahansa. Luotettavuus määräyksen pätevyyteen on nyky-yhteiskunnassa muodollisen tutkinnon varassa. Yhtä lailla voi olla olemassa arviointifirmoja, jotka luokittelevat sertifikaattien hakijoiden pätevyyksiä osaamisen eri osa-alueilla. Jos oikeus määrätä kenelle tahansa mitä tahansa pelottaa, voi yhtä lailla kuin nykyäänkin hakeutua vain tutkinnon omaavien lääkäreiden hoitoon tai luottaa sertifikaattifirmoihin.
Selvensikö?
No ei oikeastaan. Kuten itsekin toteat, tuskin mikään muuttuisi.
VastaaPoistaYksilönvapauksilla voi perustella sitä, että valtio ei saa terveydenhuollon nimissä puuttua yksilön oikeuteen elää "terveellisten elintapojen vastaisesti". Mutta yksilönvapauksilla ei pysty perustelemaan oikeutta harjoittaa vapaasti lääkärin ammattia.
Hehheh... Sanavahvari oli "ratisti"
Mitään radikaalia tuskin seuraisi. Yksilönvapaudella voidaan perustella oikeasti pätevien ihmisten oikeus tehdä töitä suhteessa siihen, että jonkun ulkoisen auktoriteetin käsissä oleva muodollinen pätevyys estäisi valtion väkivaltaan nojaten mahdollisuuksia. Yksilönvapaus on paras turva eturyhmien havittelemaa teennäistä niukkuutta vastaan.
VastaaPoistaThomas,
VastaaPoistaÄäretön yksilönvapaus taitaisi edellyttää kaikilta yksilöiltä ääretöntä kapasiteettia tehdä rationaalisia päätöksiä?
Kaikkien pitäisi pystyä arvioimaan kuka lääkärinä esiintyvä on pätevä? Tai ainakin päättämään kenen toisen tekemään arvioon tästä voi luottaa?
Yksilö, joka ei tähän olisi kykenevä, voisi virheellään tuhota terveytensä ja ennen kaikkea työkykynsä. Vastuu ei olisikaan lopulta yksin hänen, vaan lopulta meidän kaikkien veronmaksajien.
Minimaalinenkin valtio tarvinnee kuitenkin hieman verotuloja vähintään poliisi- ja tuomioistuinpalvelujen tilaajaviraston pyörittämiseen?
Mielenkiintoisia ajatuksia toki.
Jokaisessa yhteisössä on säännöt ja keinot valvoa niiden toteutumista. Minimaalinenkin valtio tarvitsee ydintoiminnot ja rahoituksen niihin, esim. veroilla. Kukaan ei ole tätä kieltänyt.
VastaaPoistaEi ääretön yksilönvapaus edellytä yhtään sen äärettömämpää kapasiteettia rationaalisista päätöksistä kuin nykyinenkään yhteiskunta. Ihmiset vain ovat ulkoistaneet luottamuksensa vapaan valinnan sijaan demokraattisille edustuksellisille päätöksentekijöille. Luottamus demokraattiseen järjestelmään ja poliitikkoihin on aika alhainen Suomessa. Siitä ei ole vaikea pistää paremmaksi.
Verotuloja siis tarvitaan. Niiden hankkimiseen kaikkien on osallistuttava, joten vastuu niistä on yhteinen. Tähän tarvitaan kaikkien työpanosta. Siihen taas kaikkien työkykyä eli terveyttä.
VastaaPoistaJos valta päättää kuka on pätevä hoitamaan kunkin yksilön terveyttä annetaan jokaiselle yksilölle itselleen, täytyy joka yksilöllä olla kapasiteettia tehdä tämä valinta hyvin: kantaakseen vastuunsa omasta terveydestään. Ja em. ketjun kautta yhteisestä verokertymästä.
Vaikka välissä käytettäisiin yksityisiä sertifiointitahoja, tarvittava päätöksenteko vain muuttaisi hieman muotoaan ja edelleen vastuuta yhteisestä asiasta kasattaisiin myös yksilöille joilla ei ole kapasiteettia sitä kantaa.
Toki monilla olisi kapasiteettia kantaa vastuunsa tuollaisessakin mallissa, mutta kellokäyrän kaikissa osissa valitettavasti ei.
Älä käsitä väärin. Olen monessa asiassa samaa mieltä kanssasi, mutta minusta terveydenhuollon kohdalla yksinkertaistat hieman liikaa.
Näkisin, että ehkäpä mystifioit valtion funktiota. Lue tarkkaan:
VastaaPoista>>Tällä hetkellä tutkinnon suorittavat ihmiset käyvät koulua ja saavat paperit.
>>Papereiden luotetaan olevan tae kyvyistä.
>>Näitä papereita vaaditaan, jotta pääsee töihin.
>>Ilman papereita ei saa toimia lääkärinä.
Poistaisin vain viimeisen lauseen. Tällä olisi tietysti vaikutusta toisiksi viimeiseen lauseeseen, koska se on osaltaan seurausta viimeisestä.
Aina ei siis välttämättä vaadittaisi papereita, jos haluaisi töihin lääkäriksi. Valmiudet tulisi osoittaa muulla tavalla, suosituksilla tai jonkun luotettavaksi koetun arvioivan tahon puolesta. Ihmiselle ei välttämättä vieritettäisi vastuuta arvioimisesta. Ainoastaan jos ihminen uskoo viimeiseen asti tutkinnon olevan absoluuttisesti oikeassa, hänen täytyisi suosia tahoja, jotka palkkaavat tutkinnon saaneita lääkäreitä. Toisaalta tämä ei vaadi paljoa. Markkinataloudessa tuottajat toimivat asiakkaiden ehdoilla. Jos ihmiset ovat tutkintolääkäreiden perään, tutkinnosta tulee kilpailuvaltti, jota näytetään ylpeästi potentiaalisille asiakkaille. Ei olisi nykyistä suurempaa vaaraa joutua vahingossa tutkintoa suorittamattoman lääkärin hoidettavaksi. Toisaalta lääkäripalveluja tarjoavat talot eivät tuskin antaisi vastuuta osaamattomille lääkäreille. Jos joku tutkintoa suorittamaton lääkäri valtuutettaisiin tiettyihin tehtäviin, hänen on täytynyt todistaa valmiutensa tätä ennen työnantajalleen tai luotettavaksi koetulle arvioijalle. Suomessa tällä hetkellä ainut luotettavaksi koettu arvioija on taho, joka myöntää tutkinnon. Ihmisiä hekin ovat.
En mystifioi valtion roolia, vaan yritän avata miksi vapautta ja vastuuta terveydenhoidon palveluntarjoajista ei mielestäni voi sälyttää kellokäyrän kaikille osille.
VastaaPoistaUseimmissa kulutustavaroissa yksilöillä on tänä päivänä vapaus valita, asiakkaalla mahdollisuus asettaa ehdot.
Hyvistä tai huonoista valinnoista seuraa lähinnä mielipahaa ja/tai taloudellista haittaa henkilökohtaisella tasolla. Ei niinkään yhteistä vahinkoa, kuten epäpätevän hoidon aiheuttaman työkyvyttömyyden hukkaama tulevaisuuden verokertymä.
Osaavatko kuluttajat nyt tehdä hyviä valintoja? Ostaa kestävää ja laadukasta, vai halvinta ja heikkolaatuista?
Aivan varmasti markkinoille ilmaantuisi ensisijaisesti hinnalla erottuvia toimijoita, jotka vähän välittäisivät henkilökunnan pätevyydestä. Ja aivan kuten nytkin, halpa kävisi kaupaksi. Jos tällainen vaihtoehto on tarjolla, olet jo vierittänyt vastuun yksilölle.
Mielestäsi ihmisille ei voisi antaa vastuuta itsestään sillä perusteella, että pahimmassa tapauksessa muutkin kärsivät hänen mahdollisesta työkyvyttömyydestään? Minimivaltion kohdalla mahdollinen työkvyttömyydestä koituva kulu veronmaksajalle ei ole merkittävä. Voit vaikka kertoa esimerkiksi Suomen bruttokansantuotteen 0,05:llä, jolla minimivaltion kykenisi rahoittamaan. Jaat tämän luvun sitten nettoveronmaksajien määrällä ja vertaat sitä lukuun, josta on otettu yksi nettoveronmaksaja pois. Emme edes vielä ottaneet huomioon mahdollisia hyötyjä, joita onnistuneet edulliset palvelut tuovat. Kuinka moni ihminen sitä paitsi olisi valmis uhraamaan terveyttään turhan tähden? Halpaan ja vaaralliseen hoitoon hakeutuminen on kannattavaa vain lähtökohtaisesti huonossa tilanteessa. Muuten halpa hoito tuskin on äärimmäisen vaarallista.
VastaaPoistaLuulisin, että ne kellokäyrän väärässä päässä olevat ihmiset, jotka ottaisivat epäsystemaattista riskiä, olisivat älykkyytensä puolesta jonkinlaisen holhouksen alaisuudessa.
Tämä kommentti ei varsinaisesti liity tähän bloggaukseen, vaan koko blogin aiheeseen yleensä. En löytänyt muuta paikkaa, johon voisin kommenttini kirjoittaa.
VastaaPoistaOlet käsitellyt varsin monipuolisesti liberalismin hyviä puolia moneen muuhun ideologiaan nähden. Koska yritän muodostaa mieleeni kokonaiskuvaa liberalismista, kaipaisin kuitenkin myös muunlaisia näkökulmia. Missään aatteessahan ei ole pelkästään hyviä puolia. Voisitko siis kertoa, mitkä ovat sinun mielestäsi oman ideologiasi merkittävimmät huonot puolet?
Hyvä kysymys.
VastaaPoistaLiberalismi ei johda useinkaan moralistien ja suuruudenhullujen poliitikkojen kannalta toivottavaan lopputulokseen, koska ihmisillä on vapaus toteuttaa erilaisuuttaan sen sijaan, että he olisivat osa jonkun mielestä toivottavaa suunnitelmaa.
Jos ihmisellä on vastuu itsestään, vastuuttomat ihmiset toimivat vastuuttomasti. Kaikki eivät välttämättä osaa kantaa vastuuta itsestään, jolloin heidän täytyy joko tiedostaa asia ja ulkoistaa vastuunsa luopumalla tietyistä vapauksistaan tai jäädä muiden vastuulle.
Moralismiin liittyy myös se, että moni yleisesti arvostettava, mutta julkisesti tuettu asia jäisi täysin yksityisen arvostuksen armoille. Toisin sanoen asioita ei rahotettaisi pakolla, vaan vastikkeellisuudella. Jos museoiden rahoitus ei olisikaan taattu julkisesti pakottamalla ihmisiä maksamaan niistä poliittisen päätöksen mandaatilla, ihmiset joutuisivat keksimään niille kestävän rahoituksen lahjoituksista, pääsymaksuista ja mahdollisesti alueelta kerättävistä yhteisvaroista. Liberalismi on suurin ongelma moralisteille: jos ihmiset eivät yleisesti ole valmiita maksamaan jostakin tai muuten vain valmiita edistämään muiden asioita hyväntekeväisyydestä, muita ihmisiä ei voi pakottaa maksamaan niistä. Toisaalta pakottaminen ei saa aikaan uutta rahaa. Niukat varat vain käytetään suunnitelmataloudessa ja politiikassa eri tavalla kuin ihmiset olisivat käyttäneet niitä ensisijaisten päämääriensä tavoitteluun.
Liberaali lähtökohta lainsäädännölle ja valtion roolille eivät vielä itsessään riitä saamaan aikaan toimivaa yhteiskuntaa, vaikka ne ovatkin edellytys tällaiselle. Ihmisten täytyy ymmärtää työnjaon hyödyt, eli taloustieteelliset realiteetit: erikoistumalla ja vaihtamalla ihmisten kanssa asioita osapuolet hyötyvät enemmän verrattuna siihen, että he eläisivät eristyksissä tai tuhoaisivat sotimalla edellytyksensä kehittyä ja toteuttaa kauaskantoisia suunnitelmia. On myös ihmisistä kiinni, oppivatko he luottamaan toisiinsa ja toimimaan sosiaalisesti ihmisinä, ei vain valtion ohjaamina. Tarinat menneisyyden sosiaalisista kyläyhteisöistä tosin puhuvat paljon optimistisemman ihmiskuvan puolesta kuin kyyniset liberalismin vastustajat.
Selvensikö?
Kiitoksia pohditusta ja selkeästä vastauksesta!
VastaaPoistaInspiroivaa tekstiä, oli mielenkiintoista lukea :) Kiinnostuin jopa niinkin paljon, että taidan käydä lainaamassa itävaltalaista taloustiedettä käsittelevän opuksen. Parasta ajatuksissasi on se, että tuot esille vaihtoehtoisia näkemyksiä näille nykyisille. Koska alkaahan tuo kokoomustouhu olla nähty.
VastaaPoistaKuuntelin myös haastattelusi Radio Rockilla. En tiedä jännititkö mutta verbaalisia taitoja voisit hioa :D
Hienoa, jos olen edesauttanut huomaamaan tai oppimaan jotain uutta.
VastaaPoistaRadiojuttuun menin aika kylmiltään ekaa kertaa ilman minkäänlaisia muistiinpanoja. Se ei ollut käsikirjoitettu juttu. Aihealue kuitenkin oli laaja ja korkealentoinen: liberalismi, markkinatalous, itävaltalainen taloustiede... Oli jonkinlainen haaste vastata nopeasti ja havainnollistavasti tavallisen kuulijan kannalta, kun jo näistä asioista kirjoittaminen hyvin maalaisjärkisesti vaatii harjaantumista. Tarvitsisin kyllä enemmän kokemuksia radiohaastatteluista.